Jälleen meni uusi saapumierä kunniakkaaseen Savon Prikaatiin. Muutama kaverini hyppäsi innokkaasti tai vähemmän innokkaasti valtionpalvelukseen. Pakostakin tuli mieleen kun itselläni oli sama tilanne. Itse lähdin armeijaan todella hyvin mielin, koska olin odottanut sitä jo kauan. En tiedä mistä tämä innostus oli saanut syntynsä, mutta innoissani olin!

Alku lähti todella mukavasti liikkeelle ja tunsin että tämä on minun paikkani. P-kauden jälkeen pääsinkin maineikkaaseen tiedustelu AUK:uun. AUK1 jälkeen menin Lahteen Hämeen Rykmenttiin ja erikoistuin lääkintäaliupseeriksi. Kuvittelin, että siitä olisi hyötyä kun lähtisin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt siitä hyötyä.

Lääkintähommat kuitenkin jäivät vähille kun uudet alokkaat astuivat Tiedustelukomppaniaan. Kun heidän P-kautensa oli ohi, niin minusta tehtiin tiedusteluryhmän varajohtaja. Liikuin siis ryhmän mukana koko ajan. Kaikki leirit olin metsässä kun muut LääkAU:t olivat jossain muualla hoitamassa lääkintätehtäviä.

Aika kului ja pidin todella ns. uudesta tehtävästäni. Se kuvastui ehkä parhaiten siten, että sain kersantin ylennyksen!! :)

Intti on siis jees!!!!!!!!!!!