Mihin joutuuisinkaan ilman musiikkia? Jo pienestä pitäen olen ollut kiinnostunut musiikista, etenkin raskaasta musiikista mikä myös hevinä tai metallina tunnetaan. Minulla on semmoinen muistikuva päiväkodissa ollessani, että muut kuuntelivat lastenlauluja ja minä kuuntelin kasetilta Nirvanan Smells like teen spirit:iä :) pelottavaa! Se siis lapsuudesta :-)

Vähitellen musiikin kuuntelu muuttui musiikin soittamiseksi, mutta vasta kun tulin yläasteelle. Olin aina haaveillut, että soittaisin tai laulaisin jossakin bändissä. Tämä toteutui kun pääsin yläasteelle ja ensimmäiset musiikkitunnit olivat ohi. Tutustuin minusta vanhempiin "koviksiin" ja he ottivat minut bändiinsä laulamaan. Tuona aikana soitimme vain ja ainoastaan Metallicaa.

 

Kuten kaikki tietävät, että musiikin soitto ei tapahdu ilman alkoholia :-)....no ei siitä sen enempää!

 

Muutama vuosi siinä vierähtikin, mutta sitten olimme musiikintunnilla ja jäimme välitunniksi hieman soittelemaan. Otin basson käteeni ja aloin soittamaan Maken ja Jarkon kanssa. Siitä se sitten lähti. Make pyysi minua soittamaan bassoa heidän porukkaansa ja minä suostuin! Aloimme treenata hieman raskaampaa musiikkia (children of bodom ja dissection) METALLI JYRÄÄ!! no joo...

Bänditoiminta on jäänyt sittemmin minulle päälle ja se on todella tärkeä osa elämääni. Kuten musiikki yleensä! Musiikkimakuni on tietenkin laajentunut todella paljon viime vuosina (kuuntelen jopa räppiä), mutta Keep the metal FLOW!!!

saavutuksiakin on bändin kanssa tullut, sillä olemme olleet 51koodia, Ruoskan ja Diablon lämppäreinä ja tulevaisuus näyttää lupaavalta!! :-)

en tiedä mitä järkeä tässä tekstissä on...:-)

Jälleen meni uusi saapumierä kunniakkaaseen Savon Prikaatiin. Muutama kaverini hyppäsi innokkaasti tai vähemmän innokkaasti valtionpalvelukseen. Pakostakin tuli mieleen kun itselläni oli sama tilanne. Itse lähdin armeijaan todella hyvin mielin, koska olin odottanut sitä jo kauan. En tiedä mistä tämä innostus oli saanut syntynsä, mutta innoissani olin!

Alku lähti todella mukavasti liikkeelle ja tunsin että tämä on minun paikkani. P-kauden jälkeen pääsinkin maineikkaaseen tiedustelu AUK:uun. AUK1 jälkeen menin Lahteen Hämeen Rykmenttiin ja erikoistuin lääkintäaliupseeriksi. Kuvittelin, että siitä olisi hyötyä kun lähtisin opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta ainakaan vielä en ole löytänyt siitä hyötyä.

Lääkintähommat kuitenkin jäivät vähille kun uudet alokkaat astuivat Tiedustelukomppaniaan. Kun heidän P-kautensa oli ohi, niin minusta tehtiin tiedusteluryhmän varajohtaja. Liikuin siis ryhmän mukana koko ajan. Kaikki leirit olin metsässä kun muut LääkAU:t olivat jossain muualla hoitamassa lääkintätehtäviä.

Aika kului ja pidin todella ns. uudesta tehtävästäni. Se kuvastui ehkä parhaiten siten, että sain kersantin ylennyksen!! :)

Intti on siis jees!!!!!!!!!!!

 

Haluaisin saada vastauksen Teiltä hyvät ihmiset tähän pieneen kysymykseen. Lukekaa tarina ja antakaa minulle vastauksenne. (ne jotka tietävät tämän jutun jo ennestään älköön vaivautuko....!) noin viikon päästä ilmoitan ns. oikean vastauksen!!!

tässä tulee tarina :

Olipa kerran tyttö. Äitinsä hautajaisissa hän tapasi pojan, jota ei tuntenut. Tytön mielestä poika oli uskomaton, kerta kaikkiaan hänen unelmiensa mies. Hän rakastui poikaan siinä paikassa, muttei koskaan tullut pyytäneeksi hänen puhelinnumeroaan.

Sitten muutamaa päivää myöhemmin tyttö tappoi oman sisarensa.

Kysymys: Mikä oli tytön motiivi murhata siskonsa?